Wau ulkona ukkostaa ja sataa niin penteleesti! Odotan innolla sitä sateen jälkeistä syksyistä raikkautta, mutta satakoon nyt ensin oikein kunnolla. Tuossa eräänä iltana olin reväyttää sieraimeni pahemman kerran, kun nenääni leijaili syksyn ensimmäisten omenien tuoksu. Se on ehdottomasti lempituoksujani tässä maailmassa! Hieno on myös se Ismo Alangon jo oman elämäni klassikoksi muodostunut biisi, jossa lauletaan näin:

Syksyllä sateessa surkeena oliona, löysin maasta omenan se oli tavallinen omena loistavaa Mä vein sen kotiin, ja söin sen heti Että syödä omenan voi olla niin juhlavaa

Oi miten heinoa, oi..!