Kun ei yleensä juuri kellekään puhele päivän mittaan, voi sattua hassuja kun joku oikeasti kysyykin sinulta jotain! Eräs kurssillani oleva kumeaääninen poika sattui kysymään minulta, että mistä olen ostanut jalassani olevat kengät. Sinänsä aika hassu kysymys mieheltä naiselle esitettynä, mutta kengät olivat siis pyöräilykengät, joten tässä tapauksessa ihan ymmärrettävää... No, minäpä sitten kerroin. Ja kerroin samaan syssyyn, notta milloin ne ostin, ja että olivat alennuksessa. Kerroinpa vielä myös sen, millaiset fiilikset minulla oli kenkiä ostaessani (suuri ketutus, mikä ei varsinaisesti liittynyt kenkiin millään tapaa) ja myös sen, miksi päädyin näihin kenkiin. Kaikkea sitä hölöttääkin, pöljä. Kumeaääninen poika tuskin ajatteli asiaa sen kummemmin, mutta minua hieman nolotti jälkeenpäin.

On muuten ihanaa olla oppilas, jos opettajalla on miellyytävän miehekäs ääni - edellyttäen kuitenkin että opettaja on mies! Siitä kumeaäänisestä pojasta tulee ilmeisesti opettaja, vaikka en hänestä muuta tiedäkään. Päättelinpä vain, kun oli samalle kurssille kanssani päätynyt. Voi, hänen oppilaansa saavat olla ikionnellisia kumeaäänisestä opettajastaan!

Taisin tänään hoitaa kotiin taas kaksi opintoviikkoa ja siitä on hyvä olo. Tosin ne eivät olleet edes pakollisia, joten en juurikaan koe olevani yhtään lähempänä valmistumista. What ever - iloitaan!