No tästäkö tämä nyt sitten alkaa - vuodatus...?! No tästä! Ei mikään ole sen hauskempaa, kuin viettää jälleen kerran 12-tuntinen päivä yliopistolla, ajaa pyörällä sankassa lumipyryssä kotiin ja muistaa, että tänäänhän todellakin on laskiaistiistai. Tämä luonnollisesti tarkoittaa, että yläkerran naapureilla on ikkunoitakin helisyttävät bileet (rehellisyyden nimissä en edes yhtään liioittele), ja saan näin ollen olla osallisena heidän Midnight Partyplanet -musiikkielämyksessään. Eläköön opiskelija-asunnot! Tunnelmaa pohjustaa sotkuinen, mutta pannukakuntuoksuinen tyhjä kämppä. Pian osaan päätellä, että mieheni on sittenkin lähtenyt (kaikki pannarit syötyään) myös laskiaisbileisiin, vaikka oli aiemmin puhetta että ei mentäisi. Olisinhan minäkin sitten, jos vain olisin tiennyt...

Istuin sohvalla tuijottamassa tyhjyyteen ainakin vartin, pohtien elämän epäreiluutta. Hyvin todennäköisesti istuisin siinä vieläkin, ellei minulla olisi tätä uutta purkautumiskanavaa. Pointsit vuodatukselle! Kaiken lisäksi löysin sittenkin jääkaapista vielä pannaria, joten elämä alkoi taas ihan varovasti nykiä suupieliä ylöspäin. Lopulta myös mieheni soitti, ja päätelmäni osoittautui aivan oikeaksi - hän oli naapurissa (ei yläkerran!) etkoilemassa bileitä varten. Yritin parhaani kuulostaakseni mahdollisimman murheelliselta ja kaltoin kohdellulta. Sain kutsun liittyä seuraan, mutta enhän minä nyt enää minnekään jaksa lähteä. Spontaanius ei nyt aivan ole toinen nimeni, kun on kyse lähtemisestä...! Olen sitäpaitsi päättänyt olla huomenna koululla klo 8. Otin siis lasin viiniä ja toivon, että yläkerran naapuritkin jo pian siirtyisivät etkoilta varsinaisiin bileisiin, jotta voin vaipua autuaaseen urveloon edes hetkeksi ennen huomista.