Nyt se on lopullisesti paljastunut minulle itsellenikin - en ole enää nuori! Tänään tuo tieto läiskäytettiin päin kasvojani kuin märkä rätti. No kyllä, totta, olenhan minä sen tavallaan tiennyt jo jonkin aikaa, mutta näin raa'alla tavalla en ole vielä koskaan sitä joutunut kokemaan. Oli se vaan niin maailmaani järisyttävä muistutus, että ei auttanut hiljainen itsekseen suoritettu jupina kotimatkalla, vaan oli tänne tultava sitä ruotimaan. Ja ruoditaan nyt sitten, prkl!
Kävin eilen kampaajalla varaamassa ajan ja kysyin samalla hinnan opiskelijalle. Ystävällisesti minulle kerrottiin opiskelijan saavan euron alennusta. Vaikka hinta hiusten tasauksesta tuntuikin suolaiselta alennuksesta huolimatta, olin epätoivoinen ja otin ajan täksi aamuksi. Tänään maksuhetken koittaessa kampaaja sitten kysyi, olenko teekkari. No enhän minä todellakaan ole ja kaiken lisäksi erittäin huono spontaanisti valehtelemaan! Kampaaja oli kuitenkin jälleen ystävällinen ja sanoi antavansa minulle silti euron alennuksen joulun kunniaksi. Minä kiitin ja ihmettelin siinä hieman, että jaa eivätkö muut opiskelijat kuin teekkarit saakaan opiskelija-alennusta. Ja sitten se tuli. Se märkä rätti. "Ei, kun meillä tuetaan vaan näitä NUORIA poikia ja tyttöjä." Taisin tuolloin nähdä 27 vuotta kestäneen elämäni pikakelauksella vilahtavan silmissäni, enkä millään osannut keksiä siihen kerrassaan mitään fiksua sanottavaa. Vasta kotimatkalla sain jupistua itselleni sen, mitä olisin voinut laukoa takaisin. Näin minulle aina käy. Ei kerrassaan mitään sanavalmiutta what so ever! Ihmettelen vain, yhä edelleen, mikä tekee teekkariopiskelijasta yliopisto-opiskelijaa nuoremman?

No, nyt helpotti ja voin lähteä jo paljon iloisimmin mielin metsästämään kaupungilta erinäisiä tavaroita matkaani varten. Mutta ihan vaan siltä varalta, jos joku kampaaja joskus blogiani erehtyy lukemaan, niin sanonpa vielä pari faktaa, mistä kampaajan kannattaa työssään ehdottomasti pitää kiinni, niin asiakkaat voivat tulla jopa joskus uudestaankin:

1. Huolehdi siitä, että asiakas lähtee kampaamosta tukka nätisti laitettuna (pelkkä nätti leikkaus ei yleensä riitä). Muotoilutuotteiden käyttö on yleensä erittäin suotavaa, ja niiden kuuluu kuulua hintaan. Ei siis niin, että asiakkaan on mentävä heti ensimmäisenä vastaan tulevaan vessaan sukimaan kuontalonsa sellaiseksi, että siinä kehtaa julkisilla paikoilla esiintyä. Näin on minulle ainakin käynyt lukemattomia kertoja!

2. Jos peset asiakkaan hiukset, niin hoitoanetta levittäessäsi hiero samalla asiakkaan päänahka. Suuri nautinto pienellä vaivalla!

3. Hyödynnä tietoa siitä, että suurin osa kampaajista ei näitä tässä antamiani vinkkejä tiedä, tai ei muuten vaan viitsi noudattaa, niin yksinkertaisilta kuin ne kuulostavatkin! Hyvää kampaajaa on jopa (vai pitäisikö sanoa varsinkin) pääkaupunkiseudulla erittäin vaikea löytää. Siksi asiakas todella tulee uudelleen, jos on lähtenyt edellisellä kerralla luotasi tyytyväisenä - eikä edes tingi hinnasta.

Ai niin ja 4. Älä koskaan sano ääneen, ettei asiakkaasi ole nuori!!!

Tästä se lähtee, tai sitten vika onkin vain minussa. Aurinkoa pävään!
  

Miehen kotonapyörähdys keskeytti edellisen kirjoitteluni. Hänen jatkaessa matkaansa kohti iltakekkereitä voinen jatkaa omiani.
Toissapäivänä nimittäin päätin, että minä olen nyt aikuinen. Ajatus on nostellut päätään tässä jo aikansa, mutta lopullisesti se istahti tajuntaani vasta nyt. Merkittävänä vaikuttavana tekijänä oli eräs kotimainen tv-ohjelma, jossa minun ikäiseni tyt..NAINEN on täysillä vakavastiotettavassa työelämässä. Hän oli ihan yhtä lapsenkasvoinen kuin minäkin, mutta selvästikin siis aikuinen. Tämä aikuiseksi tuleminenhan ei nyt voi olla vaikuttamatta jokapäiväiseen elämääni. Minun on tietenkin ajateltava, miten aikuiset elävät. Koko sana aikuinenhan on selkeästi muodostunut siitä, kun ihmiset ovat jääneet pohtimaan, mitä he saavat tehdä ja mitä eivät. Aikuiset eivät esimerkiksi jätä vaatteita lojumaan lattialle, eivätkä pura reppuaan keskelle kulkuväylää. Aikuiset eivät taida ylipäätään käyttää reppua, mutta minä olen pyöräilevä aikuinen ja käytän siksi reppua. Aikuisilla tulee olla myös järkevä työpaikka. Jos ei ole, on pohdittava syitä, miksi ei ole. Minulla ei ole, koska en ole vielä(kään) opiskellut tarpeeksi. Siksi minun on käytettävä aikani järkevästi opiskeluun, jotta jonain päivänä saisin järkevän työpaikan.
Eilen aikuisuuteni sai kyllä vähän takapakkia, sillä päädyin laittamaan hiukseni saparoille taiteiden yöhön lähtiessäni. Pohdiskelin tätä miehelle hieman paheksuvaan sävyyn. Hän vain totesi että "Eiköhän toi villitys mene kohta ohi." "Ai saparovillityskö?" minä kysyin. Hän: "Ei, vaan toi aikuisvillitys!"
"Pöh ei, se ei enää koskaan voi mennä ohi," sanoin ja kehoitin häntä kasvattamaan parran.

Wau ulkona ukkostaa ja sataa niin penteleesti! Odotan innolla sitä sateen jälkeistä syksyistä raikkautta, mutta satakoon nyt ensin oikein kunnolla. Tuossa eräänä iltana olin reväyttää sieraimeni pahemman kerran, kun nenääni leijaili syksyn ensimmäisten omenien tuoksu. Se on ehdottomasti lempituoksujani tässä maailmassa! Hieno on myös se Ismo Alangon jo oman elämäni klassikoksi muodostunut biisi, jossa lauletaan näin:

Syksyllä sateessa surkeena oliona, löysin maasta omenan se oli tavallinen omena loistavaa Mä vein sen kotiin, ja söin sen heti Että syödä omenan voi olla niin juhlavaa

Oi miten heinoa, oi..!

Kas. Kirjoitan taas. Tuntuupas mukavalta! Elämä tuntuu taas hyvältä. On nimittäin monta syytä olla hyvillä mielin. Ensinnäkin tällä tuoksuu tuore leipä, sillä leivoin juuri sellaisen. Kyllä, keskellä yötä. Toisekseen kirjoitan tätä ihka omalla läppärillä, jonka olen hiljattain hankkinut. Kyllä, olen nyt köyhä. Kolmanneksi kuuntelen Ismo Alankoa (...vain lihaa ja verta on luojalla lautasella...) ja olen juuri suorittanut suomalaisten tummien oluiden maistelutuokion. Siihen kuuluivat seuraavat oluet (joita en siis suinkaan juonut kokonaan): Olvi Tumma, Koffin Velvet, Hartwallin Porter ja Mallaskosken Kuohu. Jälkimmäinen tuotti pienen yllätyksen, mitä en ole aikaisemmilla juontikerroilla lainkaan havainnut: se maistui aika lailla spiruliinalle, eli sille mm. merilevästä tehdylle luontaistuotteelle. Mikäs siinä, maku lapsuudestani. Suosikiksi noista nousi kuitenkin Velvet. Tarkempaa analyysiä en anna.
Neljäs syy hymyyn on loma töistä. Työkaverit kyseli että lähdenkö minnekään. He kun ovat käyneet lomillansa ties missä. Lähdenhän minä, lähden yliopistolle. Se jos mikä on aika eksoottista! Ja minä jopa viihdyn siellä nyt, kun on niin kovin rauhallista. Sellainen loma minulla, pitäisikö lähettää kortti töihin...?
Voi vielä monta muutakin syytä toki löytyy, mutta ehkä menen kuitenkin vielä yösyöpöttelemään leipääni ja sitteen kaiketi nukkumaan. Kyllä lomalla on sitten mukavaa!

Levottomat 3 on ehkä huonoin ikinä näkemäni leffa, mutta silti oli vain toljotettava se tänään uudestaankin loppuun asti. Käsittämätöntä. Jotenkin vain toivoin sen muuttuvan paremmaksi loppua kohti, mutta eihän se sitä tehnyt tälläkään kerralla. Ainoa muava aisia leffassa oli se, että siinä oli kesä (niin kuin melkein kaikissa kotimaisissa elokuvissa muuten). Dialogi oli töksähtelevää, näyttelijäntyö huonoa ja juonikin keksimällä keksitty, jotta saataisiin elokuvaan mahdollisimman paljon seksiä. Kun seksillähän voidaan myydä ihan mitä vaan. Lupaan olla katsomatta ko. leffaa enää ainakaan 20 vuoteen. Sen jälkeen sillä voi olla jo nostalgista arvoa.

Kirjoittaminen tökkii nyt kyllä kovasti. Ehkäpä sitä nukkumaan menisi...