Olin tänään fillari-, retki- ja kuntomessuilla. Samanaikaisesti messarissa oli myös Pop Fashion -tapahtuma. Heidän muotinäytöksensä oli ehkä messujen parasta antia, vaikka en edes tiennyt koko tapahtuman olemassaolosta ennen kuin menin ovesta sisään. Nautin kovasti kauniiden ihmisen katselusta, varsinkin jos heillä on hyvä meininki päällä. Samalla sai väkisinkin katsauksen kevään trendeihin, mikä saattoi sekin olla ihan hyvä juttu. Meikkis ei tosin kovin trendeistä perusta, ja kuljenkin aina samoissa rytkyissä. Kun liikkuu pyörällä niin se asettaa yleensä pukeutumisellekin tiettyjä ehtoja. Arvostan siis omassa pukeutumisessani yksinkertaisuutta ja vaivattomuutta. Satun kuitenkin olemaan töissä vaatekaupassa, joten siellä voi trendituntemuksesta olla joskus jopa vähän hyötyä...

Yleensä kun katselen jotain tollasta näytöstä, niin mallien (tms.) joukosta usein valikoituu yksi, joka on mielestäni ylitse muiden. Niin kävi nytkin. Se oli eräs persoonallisen kaunis vaaleatukkainen, ehkä jo hieman vahnempi (siis jos ajattelee, että nuorimmat mallit olivat varmaan jotain 16 v.) naismalli. Hänellä oli ihanasti laitetut, lyhyet hiukset. Päätin vakaasti joskus opetella laittamaan oman tukkanikin niin! Toisaalta sit kun laittaa kypärän päähän niin...no joo. Malleista löytyi myös "inhokki", joka oli koppavan näköinen, liian laiha, eikä oikein osannut kävellä niillä korkeilla koroilla kunnolla. Hänellä oli aina polvet koukussa, mikä näytti aika koomiselta. Sellaisia naisia näkee kyllä kaupungillakin aika usein, mitkä kävelevät koroilla pylly pitkällä koukkujaloin. Piruako niitä korkokenkiä on pidettävä, jos ne saavat ihmisen vain naurettavan näköiseksi?!? 

Välillä kyllästyn omiin ruumiinosiini. Esimerkisksi jalkoihini olen ollut aika kyllästynyt viime aikoina. Ne ovat niin lyhyet, että pitää ottaa kamalan monta askelta päästäkseen paikasta toiseen. Toisekseen, sopivia polkupyöriä on aina vaikea löytää näin lyhytjalkaiselle ihmiselle. Onneksi olen kuitenkin kovalla työllä löytänyt, ja niitä on nyt peräti kolme. Tosin yksi niistä on kyllä ehkä vähän liian iso. Kolmanneksi, kaikki uudet housut on aina lyhennettävä. Tympeetä. Mutta kintut mitkä kintut, on niissä ehkä jotain hyviäkin puolia. Ainakin ovat olemassa. Hiljattain tuli dokumentti muutamasta nuoresta naisesta, jotka käyttivät jalkaproteeseita. Ainakin yksi niistä neitokaisista oli ottanut pidemmät proteesit, kuin mitä alkuperäiset jalat olivat olleet. Niin minäkin tekisin, ehdottomasti! Toisaalta huomasin eilen, että lyhyistä jaloista on hyötyä ainakin yhdessä asiassa. Nimittäin katollaan olevasta autosta pääsee helpommin ulos, kun on lyhyet jalat! 

Tänään menen elokuviin ala-asteen luokkakaverini kanssa, jonka kanssa en ole jutellut vuosiin. Mukavaa! Lähden kokeilemaan, josko saisin hiukset niin kuin sillä mallilla (as if...!). Nyt en edes mene pyörällä vaan bussilla, kun ne kerran toistaiseksi vielä kulkevat.