Miehen kotonapyörähdys keskeytti edellisen kirjoitteluni. Hänen jatkaessa matkaansa kohti iltakekkereitä voinen jatkaa omiani.
Toissapäivänä nimittäin päätin, että minä olen nyt aikuinen. Ajatus on nostellut päätään tässä jo aikansa, mutta lopullisesti se istahti tajuntaani vasta nyt. Merkittävänä vaikuttavana tekijänä oli eräs kotimainen tv-ohjelma, jossa minun ikäiseni tyt..NAINEN on täysillä vakavastiotettavassa työelämässä. Hän oli ihan yhtä lapsenkasvoinen kuin minäkin, mutta selvästikin siis aikuinen. Tämä aikuiseksi tuleminenhan ei nyt voi olla vaikuttamatta jokapäiväiseen elämääni. Minun on tietenkin ajateltava, miten aikuiset elävät. Koko sana aikuinenhan on selkeästi muodostunut siitä, kun ihmiset ovat jääneet pohtimaan, mitä he saavat tehdä ja mitä eivät. Aikuiset eivät esimerkiksi jätä vaatteita lojumaan lattialle, eivätkä pura reppuaan keskelle kulkuväylää. Aikuiset eivät taida ylipäätään käyttää reppua, mutta minä olen pyöräilevä aikuinen ja käytän siksi reppua. Aikuisilla tulee olla myös järkevä työpaikka. Jos ei ole, on pohdittava syitä, miksi ei ole. Minulla ei ole, koska en ole vielä(kään) opiskellut tarpeeksi. Siksi minun on käytettävä aikani järkevästi opiskeluun, jotta jonain päivänä saisin järkevän työpaikan.
Eilen aikuisuuteni sai kyllä vähän takapakkia, sillä päädyin laittamaan hiukseni saparoille taiteiden yöhön lähtiessäni. Pohdiskelin tätä miehelle hieman paheksuvaan sävyyn. Hän vain totesi että "Eiköhän toi villitys mene kohta ohi." "Ai saparovillityskö?" minä kysyin. Hän: "Ei, vaan toi aikuisvillitys!"
"Pöh ei, se ei enää koskaan voi mennä ohi," sanoin ja kehoitin häntä kasvattamaan parran.