Pakoilen taas. Olen karussa oikeilta töiltä, kouluasioilta. Vaikka pakoilenkin koulujuttuja juuri nyt, niin olen kuitenkin huomannut, että ehkä toista kertaa elämässäni minulla on menossa sellainen vaihe, että janoan kaikenlaista tietoa. Ensimmäisen kerran tämä vaihe oli ilmeisesti silloin lapsena, kun ei osannut vielä yhtikäs mitään. Pitkän aikaa olen elänyt sellaisessa tasaisen paksussa informaatiopuurossa, josta olen lusikoinut itselleni lähinnä sen, mikä on pakollista ja mikä minulta edellytetään. Nyt olen yhtäkkiä kovin kiinnostunut mm. historiasta. Tänään tuli se Suomen lahden miinoista kertova dokumentti, mikä oli tietysti aivan pakko katsoa. Enpä tiennyt siitäkään aiemmin yhtikäs mitään. Hesarin tilasimme myös vihdoinkin, vaikka se lohkaiseekin kohtalaisen osan opiskelijabudjetista, ainakin kerran vuodessa. Sitä yritän myös kovasti tavata ja oppia lisää uusia asioita. Lisäksi olen mieheltä yrittänyt kysellä kaikenlaista sähkömekaniikasta ja sen sellaisesta. Todettakoon tosin, että saamani vastaukset eivät useinkaan linkity jo olemassa olevien tietojeni kanssa, joten käsitykseni esimerkiksi vahvasta ja heikosta virrasta, tai hakkuriteholähteistä ovat jääneet kovasti irrallisiksi. Eilen kuitenkin osasin ostaa kaupasta ihan oikeanlaiset lamput vanhojen palaneiden tilalle (Huom. ilman myyjän apua), mistä mies sanoi olevansa erittäin ylpeä. Kyllä minusta vielä jonain päivänä tulee varsin sivistynyt kansalainen, kun tietotaitoni on jo nyt näin korkealle päässyt kehittymään. Notta!